Imetysiässä oleva lapsi saa ravintonsa lähinnä äidinmaidosta, lasta ruokitaan noin puolenikään asti äidinmaidolla. Rintaruokinnan jatkaminen 8-9kk ikään on lapselle hyödyllistä, sillä rintamaito sisältää kaikki ravintoaineet mitä lapsi tarvitsee, ja sen on todettu suojelevan lasta mm. sairauksilta. Kasvavan ja kehittyvän lapsen ravinnontarve on suuri, siksi lasta olisi hyvä syöttää 2-3h välein.
Äidin syömis- ja elämistavoilla on suuri merkitys, hyvä vaihtoehto äidinmaidolle on korvikkeet, myös ne sisältää samoja aineita mitä äidinmaito. lapsella on jo syntyessään imemisrefleksi. vähitellen, noin 3kk iässä vauva voi alkaa maistelemaan kiinteää vauva ruokaa, tavallisemmin jotain marja- tai hedelmäsosetta, puolenvuoden iässä lapsi osaa jo istua tukien, häntä voi syöttää sylissä tai ns.babysitterissä, hänet voi myös totuttaa istumaan syöttötuolissa, kun alat syöttää lapselle kiinteää ruokaa on hyvä antaa lapselle lusikka käteen. 9-10kk hallitsee jo "pinsetti" otteen ja on taitava napostelemaan esim. rusinoita,herneitä.. lapsi nappaa ne peukalon ja etusormen avulla ja vie suuhun, tämän ikäinen osaa jo juoda omasta mukista. 1,5-2v iässä jos lapsi on saanut harjoitella niin osaa syödä jo omalla lusikalla, sanotaan että 2-3v osaa voidella jo oman leipänsä mut ei mun 2v sisko saa ees veistä käteen, joten se varmaan riippuu lapsesta.
Lapsen käydessä toista vuottaan hänen ruokailunsa keskeytyy helposti pienimmistäkin ympäristön asioista tai äänistä. Tutun, häiriöttömän ja kaikilla tavoin turvallisen ruokailuympäristö on aikuisen vastuulla. Lapsille ei tule tuputtaa ruokaa eikä pakottaa syömään, myöskään näkkileipä tai jälkiruoka ei ole rangaistus tai palkkio, jos lapsi saa sopivan ruoka-annoksen ja häntä kannustetaan itse pyytämään lisää, hän oppii vähitellen itse säännöstelemään ruoka-annoksensa.
Pienellä vauvalla on elämän perusaistimukset esim, nälän tunne, täyttävät lapsen tajunnan kokonaan ja johtavat välittömään ja voimakkaaseen nälkäitkuun. Kasvaessaan lapsi oppii luottamaan aikuiseen ja pystyy odottamaan hetken ennen ruoan saamista.
Lapsen itsetuntoa tukee se että lapsi saisi itse olla apuna ruokailuun liityvissä askareissa, esim. pöydän kattaus tai leipien voitelu. Leikki-ikäinen lapsi on kiinnostunut leipomisesta senpä vuoksi lapsi kannattaa ottaa mukaan jos tekee esim, pullaa, kakkua, keksejä tms, yleensä lapsi on innolla mukana.
2-3kk iässä lapsi katsoo tarkasti vanhempiansa siksi onkin tärkeää että ruokailu hetkestä rakentaa vaikka loistavan seurustelu hetken, jossa fyysisen läheisyyden lisäksi lapsi on vastavuorosuhteessa aikuisen kanssa. Syöttäessään lasta sylissä tai tuolissa tulee olla kasvot lapseen päin. Tällöin syöttäminen on helpompaa ja luontevampaa kanssakäymiseen. Lapsi on vauvaiästä asti otettava jokaiseen ruokailuhetkeen mukaan, muutenkin ruokailuhetki on loistava tilaisuus laajentaa tietoa ja vaihtaa kuulumisia. pöytätapoja on myös hyvä alkaa opettamaan pienestä pitäen. Lapsen ruokailu muistikuvat jakaantuu joko myönteisiin tai kielteisii. Kielteisiä muistoja jää lapselle sillonkun häntä pakotetaan syömään tai maistamaan. Yleisin ongelma kotona ja päivähoidoissa on se että lapsi ei halua syödä/maistaa tai syö närppien jotain, lapsilla usein on myös ennakkoluuloja ruokia kohtaan. (tämä luokitellaan kasvatukselliseksi ongelmaksi)
Aikuisia (usein päiväkoti tätejä) ärsyttää lapsen ruokailun mm. viivästely (merkki syömisen haluttomuudesta) tai ruokailun häiritseminen meluamalla tai juttelemalla todella lujaa. Kaikenkaikkiaan on todettu että ongelmat liityvät ruokailuun itseensä eli lapsi ei yksinkertaisesti halua syödä, ongelma ei ole lapsen vaan aikuisen. Useimmissa tapauksissa syömättömyyden taustalla ei ole sairaalloinen ruokahaluttomuus, vaan aikuisen käsitykset siitä, mitä, miten ja missä määrin lapsen pitäisi syödä. Aikuisten reaktiot lasten "ongelma" käyttäytymiseen ruokailussa keskittyvät erilaisiin keinoihin, jolla lapsi yritetään saada syömään. Lasta totutetaan syömään erilaisia ruokia esim. siten että alotetaan maistelulla tai pienillä annoksilla, ruokailutilaanteiden ongelmat pyritään ratkomaan keskustelemalla esim, ruoan jäähtymisestä, monipuolisesta ruokavaliosta ja hyvistä ruokailutavoista. Ruokailutilanteessa aikuiset yleensä pyrkivät tekemään parhaansa että lapsi söisi, lasta kannustetaan, rohkaistaan ja autetaan tarvittaessam, jos päivähoidossa lapsen syöminen tuottaa ongelmia muiden ruokailujen kanssa tai jos lapsi häiriköi hänet voidaan sijoittaa rauhottumaan ja syömään yksin, tai keksitään muita järjestelyitä, joskus voidaan laittaa lapsi syömään aikasemmin kuin muut tms. Hyvä keino on ns. tähtipöytä jonne valitaan esimerkki ruokailijoita ja osaavia&käyttäytyviä lapsia. Joskus hyväksi keinoksi on todettu se että aikuinen jättää häirikön huomiotta. pikemminkin Ruokailun mentaliteettina voisi olla iloinen yhdessäolo ja miellyttävä ilmapiiri, tässä ohjaajan on oltava tarkkana asenteensa suhteen sillä se lähtee aikuisesta myös hyväntuulisuus vaikuttaa paljon siihen millainen henki vallitsee.
Tilapäinen ruokahaluttomuus on luonnollista ihan niinkuin aikuisilla, mitä isompi lapsi on sitä enemmän on parempi luottaa siihen että lapsi osaa itse arvioida näläntunteen ja tarpeen. Tutkimukset on osoittaneet (varmaan ihan se oma järkikin kertoo) että lapset kyllä syö viimeistään kun on kova nälkä. Lapset ei yleensä kärsi ruoan puutteesta vaan vääränlaisista ruokailu tottumuksista. Tervettä nälän tunnetta häiritsevät mm. makeiset,herkut, välipalat ja juomat (ei vesi tms) väärät ruokailutottumukset voi aiheuttaa lihavuutta. jatkuva ruoan tuputtaminen voi häiritä tervettä normaalin näläntunteen kehittymistä! Lapsen ei tule ikinä oppia miellyttämään vanhempiansa (jotkut tietenkin pakottavat tms..) ja olemaan esimerkiksi "liian kiltti" ja syö kaiken aikuisen antaman vaikka ei tykkäisi.
Kotien ruokakulttuureissa on tapahtunut hirmu paljon muutoksia, nykyään tosi harva perhe kerääntyy joka päivä yhdessä syömään, tai jokapäivä ei lämmitetä ruokaa alusta alkaen.. Muutoksilla saattaa olla myös oma merkityksensä hoidon ruokakulttuureihin ja niiden mahdollisiin ongelmiin.
Lasten ruokailutottumuksista sekä kotona että hoidossa olisi hyvä pohtia yhdessä aikuisten kansa ja ne pitäisi yhdistää kasvatuksen kokonaiskenttään. Toisaalta syömisen nostaminen kasvatuksen merkittävämmäksi ongelmaksi voi olla silmien ummistamista lapsen todellisilta tarpeilta
Äidin syömis- ja elämistavoilla on suuri merkitys, hyvä vaihtoehto äidinmaidolle on korvikkeet, myös ne sisältää samoja aineita mitä äidinmaito. lapsella on jo syntyessään imemisrefleksi. vähitellen, noin 3kk iässä vauva voi alkaa maistelemaan kiinteää vauva ruokaa, tavallisemmin jotain marja- tai hedelmäsosetta, puolenvuoden iässä lapsi osaa jo istua tukien, häntä voi syöttää sylissä tai ns.babysitterissä, hänet voi myös totuttaa istumaan syöttötuolissa, kun alat syöttää lapselle kiinteää ruokaa on hyvä antaa lapselle lusikka käteen. 9-10kk hallitsee jo "pinsetti" otteen ja on taitava napostelemaan esim. rusinoita,herneitä.. lapsi nappaa ne peukalon ja etusormen avulla ja vie suuhun, tämän ikäinen osaa jo juoda omasta mukista. 1,5-2v iässä jos lapsi on saanut harjoitella niin osaa syödä jo omalla lusikalla, sanotaan että 2-3v osaa voidella jo oman leipänsä mut ei mun 2v sisko saa ees veistä käteen, joten se varmaan riippuu lapsesta.
Lapsen käydessä toista vuottaan hänen ruokailunsa keskeytyy helposti pienimmistäkin ympäristön asioista tai äänistä. Tutun, häiriöttömän ja kaikilla tavoin turvallisen ruokailuympäristö on aikuisen vastuulla. Lapsille ei tule tuputtaa ruokaa eikä pakottaa syömään, myöskään näkkileipä tai jälkiruoka ei ole rangaistus tai palkkio, jos lapsi saa sopivan ruoka-annoksen ja häntä kannustetaan itse pyytämään lisää, hän oppii vähitellen itse säännöstelemään ruoka-annoksensa.
Pienellä vauvalla on elämän perusaistimukset esim, nälän tunne, täyttävät lapsen tajunnan kokonaan ja johtavat välittömään ja voimakkaaseen nälkäitkuun. Kasvaessaan lapsi oppii luottamaan aikuiseen ja pystyy odottamaan hetken ennen ruoan saamista.
Lapsen itsetuntoa tukee se että lapsi saisi itse olla apuna ruokailuun liityvissä askareissa, esim. pöydän kattaus tai leipien voitelu. Leikki-ikäinen lapsi on kiinnostunut leipomisesta senpä vuoksi lapsi kannattaa ottaa mukaan jos tekee esim, pullaa, kakkua, keksejä tms, yleensä lapsi on innolla mukana.
2-3kk iässä lapsi katsoo tarkasti vanhempiansa siksi onkin tärkeää että ruokailu hetkestä rakentaa vaikka loistavan seurustelu hetken, jossa fyysisen läheisyyden lisäksi lapsi on vastavuorosuhteessa aikuisen kanssa. Syöttäessään lasta sylissä tai tuolissa tulee olla kasvot lapseen päin. Tällöin syöttäminen on helpompaa ja luontevampaa kanssakäymiseen. Lapsi on vauvaiästä asti otettava jokaiseen ruokailuhetkeen mukaan, muutenkin ruokailuhetki on loistava tilaisuus laajentaa tietoa ja vaihtaa kuulumisia. pöytätapoja on myös hyvä alkaa opettamaan pienestä pitäen. Lapsen ruokailu muistikuvat jakaantuu joko myönteisiin tai kielteisii. Kielteisiä muistoja jää lapselle sillonkun häntä pakotetaan syömään tai maistamaan. Yleisin ongelma kotona ja päivähoidoissa on se että lapsi ei halua syödä/maistaa tai syö närppien jotain, lapsilla usein on myös ennakkoluuloja ruokia kohtaan. (tämä luokitellaan kasvatukselliseksi ongelmaksi)
Aikuisia (usein päiväkoti tätejä) ärsyttää lapsen ruokailun mm. viivästely (merkki syömisen haluttomuudesta) tai ruokailun häiritseminen meluamalla tai juttelemalla todella lujaa. Kaikenkaikkiaan on todettu että ongelmat liityvät ruokailuun itseensä eli lapsi ei yksinkertaisesti halua syödä, ongelma ei ole lapsen vaan aikuisen. Useimmissa tapauksissa syömättömyyden taustalla ei ole sairaalloinen ruokahaluttomuus, vaan aikuisen käsitykset siitä, mitä, miten ja missä määrin lapsen pitäisi syödä. Aikuisten reaktiot lasten "ongelma" käyttäytymiseen ruokailussa keskittyvät erilaisiin keinoihin, jolla lapsi yritetään saada syömään. Lasta totutetaan syömään erilaisia ruokia esim. siten että alotetaan maistelulla tai pienillä annoksilla, ruokailutilaanteiden ongelmat pyritään ratkomaan keskustelemalla esim, ruoan jäähtymisestä, monipuolisesta ruokavaliosta ja hyvistä ruokailutavoista. Ruokailutilanteessa aikuiset yleensä pyrkivät tekemään parhaansa että lapsi söisi, lasta kannustetaan, rohkaistaan ja autetaan tarvittaessam, jos päivähoidossa lapsen syöminen tuottaa ongelmia muiden ruokailujen kanssa tai jos lapsi häiriköi hänet voidaan sijoittaa rauhottumaan ja syömään yksin, tai keksitään muita järjestelyitä, joskus voidaan laittaa lapsi syömään aikasemmin kuin muut tms. Hyvä keino on ns. tähtipöytä jonne valitaan esimerkki ruokailijoita ja osaavia&käyttäytyviä lapsia. Joskus hyväksi keinoksi on todettu se että aikuinen jättää häirikön huomiotta. pikemminkin Ruokailun mentaliteettina voisi olla iloinen yhdessäolo ja miellyttävä ilmapiiri, tässä ohjaajan on oltava tarkkana asenteensa suhteen sillä se lähtee aikuisesta myös hyväntuulisuus vaikuttaa paljon siihen millainen henki vallitsee.
Tilapäinen ruokahaluttomuus on luonnollista ihan niinkuin aikuisilla, mitä isompi lapsi on sitä enemmän on parempi luottaa siihen että lapsi osaa itse arvioida näläntunteen ja tarpeen. Tutkimukset on osoittaneet (varmaan ihan se oma järkikin kertoo) että lapset kyllä syö viimeistään kun on kova nälkä. Lapset ei yleensä kärsi ruoan puutteesta vaan vääränlaisista ruokailu tottumuksista. Tervettä nälän tunnetta häiritsevät mm. makeiset,herkut, välipalat ja juomat (ei vesi tms) väärät ruokailutottumukset voi aiheuttaa lihavuutta. jatkuva ruoan tuputtaminen voi häiritä tervettä normaalin näläntunteen kehittymistä! Lapsen ei tule ikinä oppia miellyttämään vanhempiansa (jotkut tietenkin pakottavat tms..) ja olemaan esimerkiksi "liian kiltti" ja syö kaiken aikuisen antaman vaikka ei tykkäisi.
Kotien ruokakulttuureissa on tapahtunut hirmu paljon muutoksia, nykyään tosi harva perhe kerääntyy joka päivä yhdessä syömään, tai jokapäivä ei lämmitetä ruokaa alusta alkaen.. Muutoksilla saattaa olla myös oma merkityksensä hoidon ruokakulttuureihin ja niiden mahdollisiin ongelmiin.
Lasten ruokailutottumuksista sekä kotona että hoidossa olisi hyvä pohtia yhdessä aikuisten kansa ja ne pitäisi yhdistää kasvatuksen kokonaiskenttään. Toisaalta syömisen nostaminen kasvatuksen merkittävämmäksi ongelmaksi voi olla silmien ummistamista lapsen todellisilta tarpeilta
Kommentit
Lähetä kommentti