Esiopetusta määrittää sama laki (perusopetuslaki) kuin perusopetusta ja siksi esiopetus on käsitelty kouluiän yhteydessä. Lisäksi tekstissä korostetaan esiopetuksen ja perusopetuksen välisen nivelvaiheen tärkeyttä nimenomaan koululaiseksi kasvamisessa. Samanaikaisesti tulee pitää mielessä, että vähintään yhtä tärkeää on yhteistyö varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen välillä. Koululaiset ovat 6-16-vuotiaita. Oppivelvollisuus alkaa sinä vuonna, kuin lapsi täyttää seitsemän vuotta ja kestää tavallisesti yhdeksän vuotta. Tässä vaiheessa lapsi kasvaa paljon. Myös kognitiivisiä ja sosiaalisia muutoksia tapahtuu paljon. Lapsi on utelias ja kokeilunhaluinen, innokas oppimaan ja ahkeroimaan. Lähihoitaja ohjaa lapsia koulun käynin ohjaajana ja avustajana. Erityisryhmissä, joissa on myös hoitoa tarvitsevia lapsia, lähihoitaja huolehtii lapsen perushoidosta ja lääkehoidosta. Luokka tilanteissa lähihoitaja toimii opettajan työparina, aamu- ja iltapäiväkerhossa tiimin jäsenenä. Siirtymätilanteissa, välitunneilla ja muissa yhteisissä tilaisuuksissa lähihoitaja toimii yhtenä koulun kasvattajista.
Ajattelunja kielen kehitys
lapsen ajattelussa tapahtuu muutos noin 6-7-vuotiaana. Hän alkaa ajatella sisäisten Representaatioden (mielen sisältöä, joka edustaa mielen ulkopuolista todellisuutta) varassa ja yhdistelee niitä monin eri tavoin. Lapsi pystyy hyvin ajattelemaan ja päättelemään sisäisten representaatioiden varassa, kunhan ne seikat, jotka ovat hänen mielessään, ovat konkreettisia asioita. Tässä kehitysvaiheessa lapsi pystyy päättelemään loogisesti, kun on kysymys havattavissa olevista kohteista. Päättely tehtävät rupeavat myös kiinnostaa. Ennen konkreettisten operaatioiden vaihetta lapsen omaksumat käsitteet jäseentyvät sen perusteella, mitä seikat kuuluvat toiminnallisesti yhteen tai minkä kesken on olemassa jokin helposti havaittava samanlaisuus. Konkreettisten operaatioiden vaiheessa olevalla koululaisella eläimiä kuvaavat käsitteet ovat rakentuneet hierarkioiksi ja lapsi luokittelee yhteen kissan ja koiran joko kotieläiminä tai nisäkkäinä. Kun ajattelussa siirrytään seuraavalle tasolle eli formaakisten operaatioiden vaiheeseen, tulee mahdolliseksi ajatella abstraktisti ja pohtia niin kuin kaikkien muidenkin vaiheiden kohdalla. Nopeimmin kehittyvät lapset saavuttavat tämän tason 10- vuotiaina. Pääosa ikäluokasta ei saavuta tätä tasoa peruskoulun aikana. Kouluikäisellä sanavaraston ja lauseenmuodostuksen tulisi olla niin kehittyneitä, että ajattelu- ja päättelytehtävät onnistuvat. Kouluikäiselle puhutun kielen lisäksi tärkeästi tulee kirjoitettu kieli: lukeminen ja kirjoittaminen. Samanikäisten ryhmässä eli vertaisryhmässä tarvitaan tehokasta viestintää ja oikeanlaisen kielimuodon esimerkiksislangin osaamista. Vieraan kielen oppimiseen on useiden tutkimusten mukaan otollinen aika kouluiän alussa. Kyky ymmärtää kieltä kehittyy nopeammin kuin opittuja sanoja sellaisissa yhteydessä, mihin ne eivät sovi. Koulukaiksikielisyys tarkoittaa sitä, että oman äidinkielen oppimisen jälkeen opitaan esimerkiksi päiväkodissa tai koulussa käyttämään muuta kieltä. Maahanmuuttajat ovat usein tilanteessa, jossa lapsen on pakko tulla kaksikieliseksi. Myös viittomakieli pidetään kaksikielisyytenä: Kuuro tai kuulovammaisen on opittava viittomakielen lisäksi myös suomen kieli.
Psykososiaalinen kehitys
Lapsen elänänpiiri laajenee. Hän liikkuu laajemmalla alueella ja kykenee olemaan erossa kotiväestä. Noin 8-9-vuotiaan lapsen kaverisuhteen muodostaminen on tärkeää. Toisin kuin aikaisemmin, kuka tahansa kaveri ei korvaa ystävyyttä. Ryhmän sääntöjen oppiminen on tärkeää samoin pettymysten sietokyky. Alakoululaiset leikkivät mielellään tyttö- ja poikaporukoissa , mutta yhteistoimintakiin sujuu. Oppilaana lapsi ihailee vielä koulun aikuisia ja tässä iässä onkin helppo antaa lapselle kaikenlaista valistusta, koska lapsi uskoo ja luottaa aikuisten sanomiseen. Tunteiden käsittely, itsetunnon kehittyminen ja oman koulumenestyksen arvostaminen ovat asiota, joita koululaisen on hyvä opetella tutussa turvallisessa ryhmässä.
Oppiminen ja koulunkäynti
Kouluvalmiudella voidaan tarkoittaa joko lapsen valmiutta aloittaa koulunkäynti tai koulun valmiutta ottaa vastaan eri kehitysvaiheissa olevia ja eri kulttuureista tulevia lapsia ja mahdollisuutta tukea heidän oppimistaan. Koulun aloittamisen ajankohdasta päätettäessä asiaa tarkastellaan tulevan oppilaan valmiuksien kannalta.
Osa-alueet
Somaattinen ja motorinen valmius
Tarkoittaa lapsen elimistön kestävyyttä jaksaa koulumatka ja koulupäivän aiheuttama rasitus ilman päivälepoa. Lapsen tulee kyetä istumaan paikoillaan noin puolentunnin jakson kerrallaan, jotta hän kykenisi istumaan ja seuraamaan opetusta. Käden ja silmän koordinaation on oltava sillä tasolla, että lukeminen ja kirjoittaminen mahdollistuvat. Lapsen tulee kyetä huolehtia itse omista pukeutumisista, wc-käynneistä ja ruokailusta.
Älyllinen ja emotinaalinen valmius
Tarkoittaa älylliseltä puolelta lapsen kykyä luokitella esineitä, yhdistellä asioita ja suorittaa peruslaskutoimituksia. Lapsen tekemät havannoinnit ovat pysyvämpiä ja vakiintuneempia kuin leikki-iässä. Lapsella on syyn ja seurauksen yhteyden tajua. Keskittymiskyky ja muisti ovat riittävän kehittyneet. Lapsella tulee olla riittävän kattava sana varasto, kyky ymmärtää puhetta, taitoa kertoa kuvasta ja taitoa keskustella. Emotinaalinen valmius on kykyä irrotautua perheestä tai hoitopaikasta koulun vaatimaksi ajaksi. Samoin lapsen tulisi kyetä kohtaamaan pettymyksiä menettämättä itsehillintäänsä. Myös minäkeskeisyyden pitäisi alkaa vähetä niin, että lapsi kykenee ottamaan myös muita huomioon.
Sosiaalinen valmius
Tarkoittaa, että lapsi osaa yleisesti hyväksyttäviä käytösmalleja, kykenee toimimaan ryhmässä, odottamaan vuoroaan ja kykenee jakamaan aikuisen huomion muiden lasten kanssa.
Esiopetus ja sen järjestäminen
Esiopetus on varhaiskasvatuskäsitteen alle kuuluva, vuoden ennen oppivelvollisuutta alkava, lapsen kasvun ja oppimispolun osa. Esiopetusta määrittää perusopetuslaki ja opetushallituksen laatima esiopetuksen opetussuunnitelma. Näiden määräysten perusteella esiopetus on perheille velvoittava (1.8.2015 alkaen) ja kunnan tulee toteuttaa esiopetusta vähintään 700 tuntia vuodessa. Esiopetus on perheille maksutonta ja vanhempien velvollisuus on huolehtia siitä, että lapsi osallistuu esiopetukseen (kuten oppivelvollisuuskin)
Esiopetuksen toiminta-aika on tavallisesti 4tuntia päivässä ja se ajoittuu noin klo 8.30-13.00. Kunnissa on erilaisia hallinnollisia ratkaisuja siitä, onko esiopetus varhaiskasvatuksen vai perusopetuksen hallinoimaa. Tämä voi käytänössä näkyä muun muassa siinä, toimiiko esiopetuksen henkilökunnan esimiehenä rehtori vai päiväkodinjohtaja. Riippumatta esiopetuksen hallinoimistavasta, esiopetuksen ryhmät voivat toimia joko päiväkotien yhteydessä tai koulun tiloissa. Esiopetus ikäiset lapset ja heidän perheet ovat oikeutettuja päivähoitoon ja varhaiskasvatukseen. Tällöin puhutaan esiopetusta täydentävästä päivähoidosta, joka on perheille maksullista ja tavallisimmin järjestetään esiopetuksen kanssa samoissa tiloissa. Näin lapsella on mahdollisuus tulla esiopetusryhmään jo aamulla,kun vanhemmat lähtevät töihin. Vastaavasti vanhemmat voi hakea lapsen työn päätyttyä. Esiopetusikäiselle lapselle on tärkeää, että vanhemmat ja esiopetuksen sekä varhaiskasvatuksen henkilöstö voivat lähes päivittäin vaihtaa kuulumisia. Toki esiopetuksessa tarjotaan lapselle lisääntyvässä määrin tilaisuuksia itse välittää tietoa esimerkiksi tulevista tapahtumista. Nämä toimivat esiopetuksessa ns. kotitehtävinä.
Perusopetus
Perusopetus on opetuksen ja kasvutksen kokonaisuus, joka luo perustan oppilaiden yleissivistykselle. Perusopetuksen katostaan olevan valtakunnalisen koulutusjärjestelmän kivijalka. Lisäksi se on iso varhaiskasvatuksesta ja esiopetuksesta alkanutta lapsen oppimispolkua. Perusopetuksessa oppilaat suorittavat oppimisvelvollisuuden ja saavat valmiudet sekä kelpoisuuden toisen asteen opintoihin. Kunta on velvollinen järjestemään perusopetusta alueellaan asuville oppivelvollisille. Perusopetuksen järjestämistä ohjataan opetusta koskevan lainsäädännön, opetussuunnitelman valtakunnallisten perusteiden sekä paikallisen oppimissuunnitelmanavulla.
Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet on laadittu perustuen oppimiskäsitykseen, jonka mukaan lapset omaksuvat uusia tietoja ja taitoja vuorovaikutuksessa toisten lasten, opettajien, eri yhteisöjen ja lähiympäristön kanssa. Oppiminen on kokonaisvaltainen tapahtuma, jossa toiminta, tunteet, aistihavainnot, keholliset kokemukset ja ajattelu yhdistyvät. Olennaista oppimisessa on lasten oma toiminta ja luottamus omiin mahdollisuuksiinsa oppijana. Lisäksi lasten tahdolla ja kehittyvällä taidolla toimia yhdessä on merkitystä oppimiselle. Lahden esiopetuksessa huomioidaan lasten erilaiset oppimistavat ja painotetaan toiminnallisuutta. Lapset oppivat esiopetuksessa leikkien, liikkuen, tutkien, erilaisia työtehtäviä tehden, itseään ilmaisten sekä taiteisiin perustuvassa toiminnassa. Myönteiset tunnekokemukset, ilo ja uutta luova toiminta edistävät oppimista ja innostavat kehittämään omaa osaamista. Esiopetuksen henkilöstöllä on tärkeä rooli oppimisen motivaation herättäjänä ja kaikille lapsille myönteisten tunnekokemusten mahdollistajana. Nämä vahvistavat lapsen myönteistä minäkuvaa ja käsitystä itsestään oppijana.
Lahden esiopetuksessa tuetaan lasten kehittyviä oppimaan oppimisen taitoja. Oppimisen lähtökohtana ovat kunkin lapsen aiemmat kokemukset ja hänen osaamisensa. On tärkeää, että uusilla opittavilla tiedoilla ja taidoilla on yhteys lasten arkeen ja kokemusmaailmaan. Esiopetuksen ohjatussa toiminnassa ja leikissä lapset opettelevat toimimaan yhteistyössä muiden kanssa ja asettamaan tavoitteita omalle ja yhteiselle toiminnalle. Esiopetuksessa lapsi oppii ottamaan vastuuta omasta tekemisestään ja opettelee säätelemään tunteita ja toimintaansa tilanteen mukaan. Lapsia kuunnellaan, kuullaan ja heidän kanssaan keskustellaan sekä ohjataan heitä ottamaan huomioon toiset. Näin lapsille syntyy kokemus ryhmän ja yhteisön jäsenyydestä. Tavoitteena on, että uusien tietojen ja taitojen oppiminen herättää lapsissa halun oppia lisää. 
Kommentit
Lähetä kommentti