Erilaisia kasvatustyylejä

Lasten ja Nuorten kanssa toimimisessa on erilaisia tyylejä, ns. Kasvatustyylejä. Näillä tyyleillä on erilaisia nimiä kuten

                              -autoritaarinen, aikuisjohtoinen kasvatus

                              - anna mennä -tyyli, vapaa kasvatus

                              - lapsijohtoinen kasvatus

                              - ohjaava kasvatus

Kukin näistä tyyleistä ilmentää erilaisia näkemyksiä lapsista ja nuorista sekä heidän kyvystään ajatella, nähdä, toimia ja oppia asioita.

Autoritaarinen,

Aikuisjohtoinen kasvuts:

Aikuinen kokee että hänellä on oikeus määrätä ja päättää siitä mikä on lapselle hyväksi, sillä perusteella koska on itse elänyt, nähnyt ja kokenut niin paljon. Hänellä on houkutus käyttää valtaansa, johon pieni lapsi alistuu aikuisen suuremman koon, voiman ja kokemuksen edessä. Aikuinen uskoo myös tietävänsä, mitä lapsen tulee tehdä kussakin tilanteessa, ja hän yleensä näyttää mitä pitää tehdä. Lapsen odotetaan sopeutuvan, tottelevan, täyttävän velvollisuutensa ja olemaan kuuliainen. Aikuinen tekee päätöksiä. Autoritaarinen kasvattaja voi käyttäytyä myös todella epäjohdonmukaisesti ja laskeutua toisinaan pois aikuisen roolista ja "kaveerata" kasvatettavan kanssa. Monesti hän turvautuu myös epäkypsiin ja lapsellisiin reaktioihin ongelmatilanteissa esim. Huutaa, raivoaa..

Tälläistä kasvatusta osakseen saanut lapsi ei kovin helposti luota itseensä ja on hyvin herkkä kaikenlaiselle arvioinnille. Hän on kokenut usein tulleensa nolatuksi tai nöyryytetyksi. Hänestä voi kehittyä alistuva, hiljainen ja kuuliainen, ehkä jopa aloituskyvytön. Jatkuvasta holhoamisesta saattaa seurata, että lapsi kehittyy itsenäiseksi. Hän saattaa olla pitkään riippuvainen vanhemmistaan, mutta voi myös irtaantua rajusti kasvattajastaan ja kapinoida. Useinkaan hän ei halua kasvaa aikuiseksi, ei ainakaan samanlaiseksi kuin kasvattajansa. Autoritaarinen kasvatus johtaa usein ns. silmäpalvontaan. Lapsen käyttäytyminen on ulkoista ja perustuu rangaistuksen uhkaan ja pelkoon enemmän kuin hänen omaan haluunsa toimia hyväksytyksi tilanteessa.  

Antaa mennä- tyyli

Antaa mennä- tyylistä käytetään joskus nimeä vapaa kasvatus. Tämä tyyli kehittyi kun haluttiin päästä eroon autoritaarisesta, pahimmillaan lasta alistavasta ja lapsen itsetuntoa alentavasta kasvatuksesta. Antaa mennä- tyylissä aikuinen luopuu kasvatusvastuustaan ja jättää lapsen satunnaisten tekijöiden ohjattavaksi. Vanhemmat pidättäytyvät siis tietoisesti kasvattamasta lasta. Syynä voi olla myös välinpitämättömyys, vanhempien omat pulmat tai vaikea elämäntilanne. Aikuinen luottaa lapsen omaan kykyyn selviytyä ja ottaa selvää asioista. Kasvatus toimii siis lapsen ehdoilla. Lapsi saattaa kokea tämän vanhemmat välinpitämättömyydeksi ja kärsii siitä. Hän ei opi välttämättä hallitsemaan tunteitaan ja itseään. Hän saattaa kokea olon turvattomaksi. Hän kaipaa rajoja ja etsii säännölisyyttä toiminnalle. Tämä rajojen etsiminen saattaa olla lapselle ja ympäristölle tuhoisaa. Tälläisen kasvatuksen saaneet lapset käyttäytyy ulkopuolisten mielestä "huonosti" eivät osaa ottaa muita huomioon eivätkä sopeutua yhteiselämän välttämättömiin sääntöihin.

Lapsijohtoinen kasvatus

Lapsijohtoisessa kasvatuksesta voidaan puhua silloin, jos lapsi hallitsee kasvattajiaan omien mielihalujensa mukaan. Lapsi pitää ohjat käsissään ja hypyttää kasvattajiaan. Vanhemmat toteuttavat lapsen toiveet hyvää tahtoen, tällöin lapselle ei pääse kehittymään normaalissa elämässä tarvittava turhautumisen sietokykyä. Pienetkin vastoinkäymiset voi aiheuttaa lapselle ahdistusta ja masennusta, joka voi ilmetä hyvinkin vahvoina käyttäytymisongelmina ja raivopurkauksina. Kasvatus saattaa ilmetä myös ehdollisena toimintana, jolloin käydään kauppaa erilaisita asioista; tekemisistä seuraa korvauksia tai vastapalveluja 

" jos olet kiltisti, niin..."

"jos syöt nopeasti, niin pääset..."

"jos viet roskat, niin saat.."

                                                             Tiesitkö?

                                                       

                                       Erityisesti 1960- luvulla puhuttiin ns.summerhilliläisestä vapaasta kasvatuksesta.

                                       Usein vapaan kasvatuksen käsite tulkittiin väärin. Jos autoritaarisessa                                                             kasvatuksessa vallitsee ankara kuri, jossa lapsella ei ole oikeuksia    

                                       niin hemmotelevassa, lapsijohtoisessa, vapaassa kasvatuksessa heillä

                                       on kaikki oikeudet.

Ohjaava kasvatus

Ohjaavassa kasvatuksessa kasvattaja luottaa itseensä kasvattajana, mutta luottaa samalla myös lapseen. Hän kuuntelee ja ymmärtää lasta, ja pyrkii motivoimaan lapsen toimimaan toivotulla ja hyväksytyllä tavalla. Aikuinen käyttää runsaasti aikaa keskusteluun ja vuorovaikutukseen lapsen kanssa. Hän neuvoo ja perustelee. Hän kuuntelee aidosti, ja on kiinnostunut siitä mitä lapsella on asiaa. Hän vastaa lapsen lukemattomiin kysymyksiin ilman että lapsen tarvitsee toistaa samaa kysymystä satojatuhansia kertoja (se on oikeesti todella ärsyttävää loppuvaiheella.) Vanhemmat antavat lapselle ohjaavassa kasvatuksessa kaiken tämän taitojen  ja voimien mukaista vastuuta. Lapsi saa itse ratkaista itseään koskevia asioita ja tehdä valintoja kuten, leikkiikö hän hiekkalaatikolla vai laskeeko liukumäkeä, petaako hän sänkynsä ennen aamiaista vai sen jälkeen tms. 

Aikuinen asettaa lapselle rajat ja selvittää hänen kanssaan miksi jotkut asiat on kiellettyjä. Jos lasta kieltää tekemästä jotain eikä kerro miksi kieltää niin lapsi todennäköisesti tekee sen. Lapsi pystyy silloin itsekin arvioimaan sen onko se kannattavaa. Vuorovaikutuksessa aikuinen kohtelee lasta tasa-arvon mukaisesti, mutta muistaa kuitenkin sukupolven välisen eron. Aikuinen on lapsen roolimalli kaikkine vikoineen, puutteineen ja erehtymisineen. Vanhempien ilmaisutavat on esikuvia lapsen ilmaisulle. Lapsi voi oppia että vaikka aikuinen on vihainen hänelle se ei tarkoita sitä että lapsi olisi epäonnistunut tai kelvoton. Aikuinen hyväksyy lapsen vaikkei hyväksy kaikkea, mitä lapsi tekee, tai pitäisikään siitä. 

Jos lapsi esimerkiksi kiukuttelee niin ohjaava aikuinen kysyy onko väsynyt ja että olisiko nyt nukkumaan meno aika. Ohjaava aikuinen EI käske lasta nukkumaan vedoten esim siihen että lapsi kaatoi maitolasin (tosin tämä voi olla merkki siitä että lapsi on väsynyt ja sen vuoksi ei ok käytös.) Lapsi kokee että aikuinen luottaa häneen. Tällöin lapsi luottaa itseensä ja toisiin. Hän on valmis yrittämään erilaisia asioita. Hänellä on lupa kokeilla ja myös epäonnistua, eikä hänen tarvitse pelätä arvostelua ja nolatuksi tulemista. Aikuiset muistavat että lapsi kasvaa ja myös hänen tarpeensa muuttuvat ja lisääntyvät. Siksi aikuisenkin on sopeuduttava, jotta lapsi voisi sopeutua hänelle asetettuihin uusiin odotuksiin. Yhteiselämällä on tietyt pelisäännöt. Niiden tulee olla yhteisiä ja velvoittaa sekä vanhempia, kasvattajia että lasta. Ristiriita- ja erimielisyys tilanteissa pyritään löytämään ratkaisu keskustelemalla ja kuuntelemalla eri osapuolia. Ongelmiin haetaan ratkaisua yhdessä ja lapselle annetaan mahdollisuus oppia itse ratkaisemaan pulmiaan. Lapsi kokee ymmärtämänsä ja hyväksymänsä perustelut turvallisiksi. Tälläisen kasvatuksen tarkoituksena on turvata lapsen terve itsenäistyminen, varsin todennäköisesti lapsesta kehittyy myös yhteistyö- ja arvostelukykyinen, toiset huomioonottava, työstään ja harrastuksistaan innostunut ihminen.